mitä gutenberg keksi?

Länsimaisen historiankirjoituksen suuri kertomus panee kirjapainotaidon keksimisen Johannes Gutenbergin nimiin. Muitakin nimiä olisi tarjolla, mutta se asia jää tämän tarkastelun ulkopuolelle. Koitan sen sijaan pohdiskella mitä tämä Mainzissa 1300- luvun lopussa syntynyt kultaseppä oikeastaan keksi ja mitä keksinnöstä seurasi.

Kirjoja oli paitsi kopioitu käsin myös painettu jo ennen Gutenbergia. Painaminen oli tehty sivu kerrallaan, puuhun kaiverretuilla laatoilla. Kiinassa näitä laattakirjoja oli painettu jo ainakin 800-luvulla ja sieltä taito oli tullut Eurooppaan viimeistään 1300-luvulla arabien tuomana. Kirjojen valmistaminen painamalla ei siis ollut uutta. Mitä Johannes sitten keksi? Gutenbergin innovaation ydin oli menetelmä jolla voitiin nopeasti ja riittävän halvalla valmistaa suuria määriä keskenään samanlaisia kirjainleimasimia, irtokirjakkeita. Näitä kirjakkeita voitiin latoa vierekkäin riveiksi ja rivejä asettaa painokehilöön niin että syntyi kirjan sivu. Kirjasimet voitiin painamisen jälkeen purkaa painokehilöstä ja varastoida odottamaan uutta painotyötä. Gutenberg kehitti myös paininlaitetta, painomustetta ja muita työhön liittyviä tarvikkeita ja välineitä. Gutenberg oli paitsi kultaseppä myös rahankaivertaja ja oli lähtöisin varakkaasta perheestä. Hänellä oli siten sekä tarvittavat taidot että varallisuutta keksintönsä kehittelyyn.

Entä keksinnön merkitys? Gutenbergin keksintö, tai oikeastaan kehitystyö, laski kirjan valmistamiskustannuksia niin että kun ennen Johanneksen irtokirjakkeita oli kirjayksilö maksanut talon hinnan, putosi kirjan hinta nyt samoihin lukemiin hyvän hevosen kanssa.

Näyttää myös siltä, että maailma oli odottanut tätä keksintöä. Sille oli “sosiaalinen tilaus”. Ensimmäinen varmasti Gutenbergin painamaksi tiedetty painotuote, tähtitieteellinen ennustuskirja, on vuodelta 1448 ja jo seuraavalla vuosikymmenellä oli Saksassa useita painoja. Italiassa ensimmäinen irtokirjakkeita käyttävä kirjapaino aloitti 1462, Tanskassa 1482, Ruotsissa jo vuotta myöhemmin. Maailman laidalle, Ruotsin itäiseen maakuntaan, ensimmäinen kirjapaino perustettiin vasta 1642 Turun Akatemian yhteyteen.

Hevonenkin oli toki kallis, mutta silti kirja tuli aikaisempaa paljon laajempien ihmisjoukkojen ulottuville ja saataville. Luku- ja kirjoitustaito saivat mahdollisuuden edetä kansan keskuuteen. Perusmahdollisuus sivistystason ja tiedon leviämiselle oli syntynyt. Mahdollisuutta myös käytettiin. Kirkko, keskiajan ja uuden ajan alkupuolen vallanhaltija, otti uuden tulokkaan innolla vastaansa ja käyttöönsä. Suurin osa kirjapainon keksimistä seuranneena aikana painetusta kirjallisuudesta oli uskonnollista, latinankielisten raamatunpainosten lisäksi ovat muutkin varhaiset inkunaabelit pääasiassa kirkkokäsikirjoja.

Keskiajalla kytenyt tyytymättömyys katolisen kirkon maallistumiseen paukahteli julkisuuteen Wittenbergin linnankirkon ovelta vuonna 1517. Olisi vaikea kuvitella uskonpuhdistuksen nopeaa etenemistä ilman kirjapainotaidon antamaa tiedon levittämisen mahdollisuutta. Keskiaikainen maailma murtui irtokirjakkeen painon alle ja uuden ajan luova eurooppalainen nousi tätä keksintöä käyttämään. Uskonpuhdistuksen myötä tulivat kansankieliset Raamatut joihinkin sellaisiinkin maihin, joissa ei kansan puhumaa kieltä aiemmin ollut kirjakieleksi muokattu. Kansa oppi vähitellen lukemaan ja sai avaimen sellaisiin tiedon kammareihin joihin sillä ilman Gutenbergia ei olisi pääsyä ollut.

Ilman painetun sanan hinnanalennusta ei valistuskaan olisi saavuttanut leviämisnopeuttaan eikä laajuuttaan. Koulutus ja sivistys ei olisi edennyt niinkuin tapahtui, Ranskan vallankumous olisi ehkä jäänyt tekemättä, demokratian esiinmurtautuminen olisi vähintäänkin siirtynyt. Tieteitten kaikkinainen eteneminen olisi ollut oleellisesti hitaampaa, samoin merkistöihin perustuvien taiteitten, kirjallisuuden ja musiikin. Tieto uudesta maailmasta ja uusista maailmoista olisi saavuttanut löytöretkeilijöitten seuraajat paljon hitaammin. Marxin julistus proletariaatin yhteenliittymisestä ei olisi tavoittanut joukkoja, eivätkä myöskään Hitler ja Mussolini tavoittaneet julkista mielipidettä manipuloitavakseen niin helposti kuin Johanneksen keksinnön ansiosta nyt tapahtui. Euroopan kehitys olisi ollut hyvin erilainen ja paljon hitaampi, hyvä vaiko paha on sitten toinen juttu.

Lukutaidon yleistymisellä oli tiedon leviämisen ohella muitakin seuraamuksia. Yksi näistä oli sosiaalisen lapsen synty. Kun keskiaikaisen maailman tiedonsiirto oli perheessä käytännössä puhutun sanan varassa ja asuttiin ahtaasti, olivat sekä lapset että aikuiset saman informaation haltijoita. Tieto ulkopuolisesta maailmasta, sen arvoista ja tapahtumista tuli suullisesti, puhuttuna perheeseen. Salaisuuksia ei ollut eikä voinut olla. Kirjake, kirjoitus, kirja, sanoma- ja vihdoin aikakauslehti mursivat informaation yhteisyyden. Kirjake synnytti salaisuuksien maailman, jonka suljettujen ovien taakse pääsivät lukutaito-nimisen avaimen haltijat. Lukutaito opittiin ja oppiminen tapahtui iän karttumiseen korreloiden. Avain oli avain aikuisten maailmaan ja sen salaisuuksiin joihin lapset eivät päässeet osallisiksi. Lapsi ja lapseus oli syntynyt. Lapseuden ja aikuisuuden välistä muuria mursivat Guglielmo Marconin 1899 alullepanemat radiolähetykset ja myöhemmin televisio. Askellettiin takaisin kohti maailmaa jossa lukutaidottomienkin saatavilla oli informaatiota ympäröivästä maailmasta lähiympäristöä laajemmalti kuulo- ja näköaistien avulla ja nyt elämme viestinnän alueella taas uuden epookin alkupuolta.

Marconin keksinnöstä sata vuotta myöhemmin olemme tilassa, jossa paperikirjojen ja -lehtien olemassaolo tulevaisuuden tiedonvälittäjinä on kyseenalaistumassa. Sähköinen viestintä on kehittynyt nopeasti ja kehitys näyttää yhä nopeutuvan. Käsipuhelimet ja sähköposti ovat ohittaneet paperikirjeet eikä kehitykselle näy äärtä eikä laitaa. Kännyköitten seuraavaan sukupolveen tilattavissa olevat nykylehtien seuraajat liikkuvine kuvineen ovat jo laboratorioissa, sitä seuraavissa kaiketi on jo tuoksukin mukana. Yhä kiihtyvä kehitys on luonut uuden tilanteen jossa tiedon maailmaan pääsevät uuden taidon haltijat, tällä kertaa teknisen lukutaidon, mikrojen, kännyköitten ja sähköpostien käyttäjät. Ja taas taito näyttäisi korreloivan fyysisen iän kertymän kanssa, mutta nyt helposti käänteisenä, ainakin tässä epookin alkupuolella.

Irtokirjake, uuden ajan suurin keksintö? Ei ehkä kovinkaan paljon ylisanottu. Kirjapaino on vuosien ja vuosisatojen myötä muuttunut ja kehittynyt. On tullut kokonaan uusia painamismuotoja ja -menetelmiä, uusimpana painamaton tekstimuotoinen informaatio tietoverkkoihin, mutta kaiken tämän kehityksen pohjana, kaiken nykysivistyksen yhtenä peruskivenä on ollut Gutenbergin kehitystyö.

Teksti: Markku Virolainen, kuitusuunta 2/2001